Kaksivuotinen esikoulukokeilu otetaan käyttöön Suomessa ensi syksynä. Yle kertoo asiasta sivuillaan suomeksi melko lyhyesti:

“Tavoitteena on saada tietoa kaksivuotisen esiopetuksen vaikutuksista lasten kehitykseen ja oppimiseen, sosiaalisiin taitoihin ja itsetuntoon. ”

Ylen Englanninkielisessä uutisessa kokeilua avataan tarkemmin:

“policymakers hope to discover the potential impact of longer preschool education on learning outcomes and gender equality.”

Gender equality eli sukupuolten tasa-arvo – sitä ei lyhyessä suomenkielisessä jutussa mainittu lainkaan.

Mitä sukupuolten tasa-arvo tarkoittaa tai pikemminkin tarkoitti?

Alunperin se tarkoitti sitä, että naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Kuten YK:n ihmisoikeuksien julistukseen oli kirjattu. Eli kaikin tavoin kannatettava ajatus.

Mutta mitä se nykyään tarkoittaa?

Otetaanpa selvää Opetushallituksen sivuilta. Siellä asiaa kuvataan mm. näin:

“Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen.”

EU:n perusoikeusviraston (FRA) kyselyssä neljännes 15–17-vuotiaista suomalaisista vastaajista kertoi, ettei heidän kouluopetuksessaan ole käsitelty ollenkaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä aiheita. Trans / gender-ideologiaa lobbaavat ovat siis huolissaan – epätieteellinen Seta propaganda ei toteudu tarpeeksi nopeasti ja tehokkaasti.

Nuori opettaja kertoo YLE:lle kauhistuneena:

Mutta koulumaailma onkin melko samanlainen kuin silloin, kun itse olin koulussa. Sen rakenteet ovat jämähtäneet. Monilla opettajilla on käsitys, että on olemassa vain tyttöjä ja vain poikia.

Onko se mikään ihme, että kokeneemmat opettajat tietävät biologiset tosiasiat? Sukupuolisopan sekoittaminen alkoi Suomessa vasta 2014 uuden opetussuunnitelman myötä.

Suomen lain mukaan ihminen voi olla mies tai nainen. Väestötietojärjestelmään merkitään joko mies tai nainen, ei jotain muuta.

Miksi Suomen kouluissa opetetaan tieteen ja lain vastaista sukupuolen moninaisuutta?

Miksi lapsille valehdellaan jo alakoulussa, että ihminen voi olla mies, nainen tai jotain muuta – tai vaikka vaihdella sitä fiiliksen mukaan? Sitä on moni kysellyt jo julkisestikin.

Sen takia, että seksuaalivähemmistöjen etujärjestö Seta r.y. on lobannut sen onnistuneesti. Päätös on täysin poliittinen, eikä perustu tieteeseen eikä tutkimuksiin. Opetushallitus julkaisi filosofien toimittaman ”Tasa-arvotyö on taitolaji” nimisen opuksen, jossa määritellään genderideologian opettamisesta koulussa. Oppaan mukaan

Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä. Kokemus omasta sukupuo-lesta voi myös muuttua ja vaihdella eri elämänvaiheissa. Yksilön sukupuoli onkin aina moninainen kokonaisuus ja kirjo ominaisuuksia. Muiden tulee kun-nioittaa yksilön kokemusta ja ymmärtää, että jokainen on oman itsensä paras asiantuntija. Sukupuolitietoinen opettaja osaa tukea oppilasta oman sukupuolen itsemäärittelyssä tämän prosessin eri vaiheissa.

Kuten huomaamme, jopa oppaan kirjoitukset ovat huteralla pohjalla, koska alussa puhutaan muunsukupuolisesta ja hetken päästä sukupuolten välissäolemisesta. Jos sukupuolen voi itse määrittää, niin niitähän voi olla vaikka kuinka monta. Miten silloin voi olla sukupuolten välissä? Jotain taisteluhelikopterin ja mieslehmän väliltä?

Oppaan kirjoittajakuntaan kuuluva opetushallituksen opetusneuvos Liisa Jääskeläinen kiisti tulkinnan, jonka mukaan opetushallitus ottaa oppaassa aktiivisen kannan kolmannen sukupuolen tunnustamiseen

Jääskeläisen mukaan oppaan kirjaukset perustuvat pitkälti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavien järjestöjen näkemyksiin.

Olemme kunnioittaneet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustavien järjestöjen todistusaineistoa, jos nyt niin sanoisi. Kokemuksen ja tieteen välinen rajaviiva on aika jännitteinen. Se on suuren luokan tieteenfilosofinen kysymys, mutta myönnymme kokemuksen edessä. Kokemus ansaitsee kunnioituksen,

Jääskeläinen tunnustaa lopuksi. Tieteelliset tutkimukset todistavat että sukupuolia on vain kaksi, muut ovat häiriöitä. Tutkimukset todistavat myös, että valheellisen genderideologian suoltaminen lapsille on erittäin vahingollista.

Opetuksella ei siis ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, vaan käytännössä Suomen 2-vuotinen esikoulukokeilu tarkoittaa että genderideologiaa ja Setan tuottamaa LGBT-propagandaa aletaan syöttämään yhä nuoremmille. Mitä nuorempana lapset saadaan valtion propagandaoppiin, sitä varmempaa on että lapset ja nuoret ovat tulevaisuudessa entistä enemmän sekaisin.

Teologian tohtori Juha Ahvio:

”Gender-ideologialla tarkoitetaan ohjelmallista näkemystä siitä, että ihmisen sukupuolisuus on yksilöllisesti muokattavissa oleva sosiaalinen rakennelma, jota ei voi eikä pidä samaistaa biologis-ruumiillisen sukupuolen kanssa. Gender-ideologian välittömät juuret ovat 1960–70 -lukujen niin sanotun toisen aallon feminismin radikaaliajattelussa sekä Johns Hopkins -yliopistossa vuodesta 1951 vaikuttaneen lääketieteellisen psykologian professorin ja sukupuolenvaihto-operaatioihin ja transgenderismiin erikoistuneen John Moneyn (1921–2006) ajattelussa.”

”Money kehitti sekä seksuaalisen orientaation että sukupuolen käsitteen gender-sanan merkityksessä. Kansainvälinen joukko HLBTIQ-intellektuelliaktivisteja kokoontui 2000-luvun alussa Indonesian Yogyakartaan muotoilemaan gay- ja gender-ideologian vaatimukset juridisesti sitovien kansainvälisoikeudellisten ihmisoikeuksien muotoon. Näin syntyivät niin sanotut Yogyakartan periaatteet vuonna 2007.”

Hyvän kuvan gender-ideologiasta ja sen vakavista sisäisistä ristiriidoista saa Celina Durginin National Review -julkaisussa 20.5.2016 ilmestyneestä artikkelista ”Making Sense of Transgenderism: The gender theory now driving policy is filled with internal contradictions”.