Vuonna 1971 kaksi NASAn GISSin tutkijaa (Rasool, Schneider) julkaisivat artikkelin nimeltä ”Atmospheric carbon dioxide and aerosols: Effects of large increases on global climate”, jossa kerrotaan seuraavaa:

From our calculations, a doubling of CO2 produces a tropospheric temperature change of 0.8-degree. However, as more CO2 is added to the atmosphere, the rate of temperature increase is proportionally less and less, and the increase levels off. Even for an increase in CO2 by a factor of 10, the temperature increase does not exceed 2.5-degree. Therefore, the runaway greenhouse effect does not occur because the 15-um CO2 band, which is the main source of absorption, “saturates,” and the addition of more CO2 does not substantially increase the infrared opacity of the atmosphere.

Suora suomennos:

Laskelmiemme mukaan hiilidioksidin kaksinkertaistuminen tuottaa troposfäärin lämpötilamuutoksen 0,8 astetta. Kuitenkin kun ilmakehään lisätään enemmän CO2: ta, lämpötilan nousunopeus on suhteellisesti pienempi ja pienempi ja kasvu tasaantuu. Vaikka hiilidioksidipäästöt kasvaisivat kertoimella 10, lämpötilan nousu ei ylitä 2,5 astetta. Siksi karannutta kasvihuoneilmiötä ei esiinny, koska 15 um CO2-vyöhyke, joka on pääasiallinen absorptiolähde, ”kyllästyy” ja lisäämällä enemmän hiilidioksidia ei merkittävästi lisää ilmakehän infrapuna-opasiteettia.

NASAn Goddard Institute for Space Studies on Yhdysvalloissa toimiva tutkimuskeskus, joka keskittyy ilmastonmuutoksen monipuoliseen tutkimukseen.

Jostain syystä tutkijoiden ääneen sanomasta faktasta ei enää puhuta ilmaston lämpenemisen, ilmastonmuutoksen, ilmastokriisin yhteydessä. Vielä ainakin 70-luvulla siitä mainittiin lehdissäkin.

Muutkin tieteelliset faktat ovat jääneet unholaan ja nykyään eniten julkisuutta saa poliittinen hanke ”ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi”.

Se onnistuu tietenkin vain siten että luodaan uusi globaali hiilivero ja että länsimaiden ihmiset luopuvat elintasostaan. Hiilidioksidipäästöillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Mutta jos joku nyt vielä on kiinnostunut ilmastonmuutoksen tieteellisestä puolesta, niin hänelle kerrottakoon että eräs Svante Arrhenius julkaisi vuonna 1896 teoriansa kasvihuonekaasujen vaikutuksesta maapallon ilmastoon. Hänen laskujensa perusteella näytti siltä, että hiilidioksidin lisäys vaikuttaa voimakkaasti maapallon lämpötilaan.

Vuonna 1900 kuitenkin Knut Ångström julkaisi laboratoriokokeiden tuloksia, joiden perusteella näytti siltä, ettei hiilidioksidi olisikaan kovin merkityksellinen kasvihuonekaasu. Hänen mukaansa hiilidioksidin lisäys ei vaikuttanut juurikaan kaasun läpi menevän lämpösäteilyn määrään ja toiseksi hiilidioksidin absorptioalue näytti olevan päällekkäin vesihöyryn absorptioalueen kanssa.

Tämä ei kuitenkaan ollut uutta tietoa, vaan esimerkiksi Rubens & Aschkinass olivat jo aiemmin havainneet vesihöyryn ja hiilidioksidin päällekkäisyyden spektrissä ja he myös päättelivät ilmakehän olevan täysin läpinäkymätön aallonpituusalueella, joka käsitti myös hiilidioksidin.

Ångströmin tutkimuksen jälkeen kuitenkin ajateltiin, että vesihöyryä on ilmakehässä paljon enemmän ja se on siten paljon merkittävämpi kasvihuonekaasu, joten näytti siltä, että vesihöyryn vaikutus peitti alleen mahdolliset hiilidioksidipitoisuuden muutoksista aiheutuneet vaikutukset, eikä lisähiilidioksidi siten aiheuttaisi lisää lämpenemistä.

Tästä tulikin sitten yleinen käsitys kymmeniksi vuosiksi, kunnes asiasta tuli poliittinen.